Tänään ei sitten mikään onnistu. Oli tarkoitus laittaa muutamia kuvia, mutta kun puhelimen ubs piuha on kadonnut, jälleen! Eniten tässä itkettää/naurattaa se, että näitä kyseisiä piuhoja on tässä taloudessa ainakin 2 tai jopa 3. Eli postaus ilman kuvia, yritän saada ensi kerralla sitten.

 

Joni on vanhemmillaan katsomassa pikkuveljensä inttiä ja muuten vain hillumassa siellä. Itse jäin kotiin kissojen kanssa, ja pyhä tarkoitukseni oli siivota hulluna. No tämän ihanan täydellisen tavoitteen tuhosi torstai-ilta, jolloin kävimme Strip aerobic tunnilla kuntosalillamme. Ei siis mitään tankotanssia, vaatteiden vähenemistä, vaan voimatangon avustustuksella aerobicista tanssia. Ensimmäistä kertaa kävimme kyseisellä tunnilla ja hauskaa oli, paitsi allekirjoittanut vihasi niitä suuria peilejä. Ensi kerralla ihan takariviin!

Tuon ihanan tunnin jälkeen olo oli hyvä ja hikoilin jopa! minä jonka aineenvaihdunta on melkein nollissa, hikoilin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kunnolla! Perjantaina kuitenkin olo alkoi pahentua. Juuri kun joni alkoi tehdä lähtöä vanhemmilleen, minulta petti jalat alta. Reidet on täysin kipeät ja kosketusarat. Näin sitä käy kun urheilee. Joni sitten lähti, ja olen yrittänyt täällä kotona jo pelkästään nousta ylös sängystä. Ei onnistu ilman kipua. Perjantai-iltana pystyi jo kävelemään, kun olin kyykistellyt ja hoidellut parveketta. Nukkumaan mennessä olo oli jopa hyvä, mutta voi arvata, ettei ollut enää lauantai aamuna. Täällä siis käppäilen ja kiroan kipuja. Kaupaan menokin oli vaikeaa, mutta onneksi selvisin siitä hengistä. Parveke-pihankin sain myös kuntoon.

Hidas tomaattimme on alkanut jopa kukkimaan, ja löysin etanankotilon. Valitettavasti asukas oli kuivunut koteloon ja siis kuollut. Hetken mietin, että olenko kauhea, jos tyhjennän kotilon ja otan sen itelleni, vai annanko etanan pitää hautarauhansa. Lopulta päädyin olemaan haudanrikkoja ja nyt meillä on hieno iso kotilo.

Löysimme myös Helmin kanssa hienon ison toukan! Paksumpi kuin peukaloni ja tosi pitkä! Sitä oli mukava seurailla ja katsella. Helmiä piti kyllä valvoa ettei yrittäisi syödä otusta. Luonto sitten on kiva paikka.

 

Tuli katseltua muutama elokuvakin kun ei kyennyt kävelemään ja tehtyä virkkaustyötä. Työstä pitäisi joskus tulla iso viltti, mutta saa nähdä valmistuuko ikinä. 

Nyt voisin siirtyä askartelemaan ja kokeilemaan erästä rottinki työtä jota olenkin jo halunnut pidempää kokeilla. Joten se on latta moro!

 

- Jemina -