Näin Tampereella syksy saapui oikeastaan vasta viikko sitten. Ihan muutamassa päivässä koko kaupunki muuttui. Onneksi ehdin ottaa muutaman kauniin kuvan vihreistä puista ja puistoista.

Hämeenpuisto ja edessä häämöttää seuraava näky:

Näsipuiston suihkulähde. Pitäisi siitä ottaa lähempää kuva. Se on todella kaunis suihkulähde. Tiesittekö että näsipuistosta löytyy tällipaju? Se on erittäin mielenkiintoisen näköinen. Kannattaa käydä kattomassa.

Kalevan kirkkokin pääsi kuvatuksisi.

Nyt jos katsoo samoja paikkoja, niin kaikkialla on lehtiä ja puut eivät todellakaan ole noin vihreitä. Tätä muutosta on kiva seurata kun käy pyörällä muutaman kerran viikossa keskustassa. Kuljemme Jonin kanssa usein pyörällä keskustaan siten, että istun tarakalla tyynyn päällä ja Joni ajaa. Ihmisiä tämä huvittaa joskus. Kerran saimme saippuakuplapurkin kun autoimme erästä naista. Häntä suuresti huvitti meidän tapamme kulkea, ja se on mukavaa piristää ihmisten päiviä.

Syksy on outoa aikaa muutenkin, kuin lehtien muuttuminen ja vesisateen määrässä. Pelkästään kun katsoo väkijoukkoa, niin näky on kirjava. Joillakin on toppavaatteet ja jotkut vieläkin kulkee t-paidoissa. Itse ainakin olen ottanut takin ja pitkähihaiset esille ja villasukkien kutominen on alkanut. Joni sai hienot kantapäättömät sukat ja itselleni on pian tulossa samanlaiset. Täytyy muistaa pukea tarpeeksi ja ottaa aina mukaan enemmän vaatetta kuin ajattelee. En halua enää sairastua, syysflunssa kun tuli jo koettua. Toivon mukaan nyt pysyy loppuvuoden enemmän terveenä.

Mutta näin lopuksi kaunis kuva kesän viimeisistä niittykukista, jotka Joni poimi minulle tullessaan kotiin.

 

- Jemina -

Kaipa se on nyt sitten minunkin aika esittäytyä tässä blogissa! Nimeni on siis Joni, ikää on se 27 ja olen insinööriksi itseäni opiskelemassa.

Tietotekniikka, sitä minä opiskelen. Toivottavasti alkaa nyt se vihon viimeinen vuosi tuossa opinahjossani. Töihin olisi kova hinku, ja ehkä yrittäjyys on se miten työtä tekevän polulla varsinaisesti alkaa. Minulla on mielestäni mainio tuoteidea, jonka tekniikan kehittäminen olisi nyt aloitettava, jotta sen saisi joskus patentoitavaksi, ja kannattavan yritystoiminnan voisi aloittaa.

Rahoituksen hankkiminen on sitten oma asiansa. Se ei tule olemaan kovinkaan yksinkertaista. Startti-raha riittää ehkä tekniikan valmiiksi saattamiseen, mutta patentointi on suoritettava muilla rahoitusmuodoilla. Lisäksi yritykseni tulisi toimimaan alalla jossa ollaan erittäin tarkkoja siitä miten asiat tehdään. Siksi insinöörityöni menee itselleni, jotta minulla olisi opas oman elämäntyöni tekemiselle. Kannattaa, vaikkei niin yksinkertaiselta kuulostakaan. 

Tuossa nyt minusta jotain hyvin pintapuolisesti, mutta ehkä kerron jatkossa taas joskus lisää. Nyt täytyy taas varmaan ruokalautasellisen jälkeen viettää viikonloppu intensiivisesti insinöörityön ääressä. Toivottavasti tuolle naiselle löytyy kaveria siksi aikaa kun kirjoittelen tuota työtä, sillä alkaa olla kiire ja paneutuminen täytyisi olla aika intensiivistä nyt seuraavat viikot.

Se on heisulivei, kirjoittelen jatkossa lisää,

^Joni^

Kehoni päätti sitten tulla kipeäksi tuossa viikko sitten. Olen vasta nyt päässyt irti tästä kesäflunssasta ja muostoksi jäi herkkä nenä, josta voi millon vain vuotaa verta. Ihanaa eikö vain? Pitää laittaa kuntosali jäähylle, ja pitää huoli että paranee! Olen oikeastaan vain nukkunut ja tuijottanut DVD:itä muutamat päivät. Teininoita Sabrinaa meni muutama kausi putkeen, muutama yksittäinen elokuva ja nyt on menossa Bones-sarjan eka tuotanko kausi. Ostettiin Jonin kanssa kun halvalla saatiin. Ihanaa ruoka katseltaa.... Mätäneviä ruumiita yms.Suosittelen kyseisen sarjan paria ekaa tuotantokautta.

Ja nyt niitä viime kerran kuvia mitä lupasin. Ensimmäiseksi mustikkasaalis. Yksi mustikka piiraskin on tullut tehtyä. Enää täytyy löytää hyvä ohje ja kokeilla lisää.

Joni taas löysi itsellensä kivan kaverin kun me olimme mustikassa. Itse en kyseista ötökkää tunne, saa vinkata jos itse tunnistaa!

Ötökästä pääsemme seuraaviin upeisiin otoksiin, josta jo puhuin

Eikö olekkin suloinen? Helmillä oli kivaa kun katseli pikkuöttimönkiäistä, joka ei ollutkaan niin pieni. Paksumpi kuin peukaloni ja pidempi kuin pisin sormeni. Iso siis.

Vielä muutama luontokuva taivaasta. Ekassa kuvassa Onkiniemessä nähty tuplasateenkaari. Kuvasta erottaa himmeästi, mutta luonnossa se oli todella upea! ja paljon kirkkaammat. Pilvi kuva on kotipihastamme, kun pilvet olivat lähemmäs pinkit! nyt tuossa ne ovat vain hennot... inhottavaa kun värit heitelee....

- Jemina-

Tänään ei sitten mikään onnistu. Oli tarkoitus laittaa muutamia kuvia, mutta kun puhelimen ubs piuha on kadonnut, jälleen! Eniten tässä itkettää/naurattaa se, että näitä kyseisiä piuhoja on tässä taloudessa ainakin 2 tai jopa 3. Eli postaus ilman kuvia, yritän saada ensi kerralla sitten.

 

Joni on vanhemmillaan katsomassa pikkuveljensä inttiä ja muuten vain hillumassa siellä. Itse jäin kotiin kissojen kanssa, ja pyhä tarkoitukseni oli siivota hulluna. No tämän ihanan täydellisen tavoitteen tuhosi torstai-ilta, jolloin kävimme Strip aerobic tunnilla kuntosalillamme. Ei siis mitään tankotanssia, vaatteiden vähenemistä, vaan voimatangon avustustuksella aerobicista tanssia. Ensimmäistä kertaa kävimme kyseisellä tunnilla ja hauskaa oli, paitsi allekirjoittanut vihasi niitä suuria peilejä. Ensi kerralla ihan takariviin!

Tuon ihanan tunnin jälkeen olo oli hyvä ja hikoilin jopa! minä jonka aineenvaihdunta on melkein nollissa, hikoilin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kunnolla! Perjantaina kuitenkin olo alkoi pahentua. Juuri kun joni alkoi tehdä lähtöä vanhemmilleen, minulta petti jalat alta. Reidet on täysin kipeät ja kosketusarat. Näin sitä käy kun urheilee. Joni sitten lähti, ja olen yrittänyt täällä kotona jo pelkästään nousta ylös sängystä. Ei onnistu ilman kipua. Perjantai-iltana pystyi jo kävelemään, kun olin kyykistellyt ja hoidellut parveketta. Nukkumaan mennessä olo oli jopa hyvä, mutta voi arvata, ettei ollut enää lauantai aamuna. Täällä siis käppäilen ja kiroan kipuja. Kaupaan menokin oli vaikeaa, mutta onneksi selvisin siitä hengistä. Parveke-pihankin sain myös kuntoon.

Hidas tomaattimme on alkanut jopa kukkimaan, ja löysin etanankotilon. Valitettavasti asukas oli kuivunut koteloon ja siis kuollut. Hetken mietin, että olenko kauhea, jos tyhjennän kotilon ja otan sen itelleni, vai annanko etanan pitää hautarauhansa. Lopulta päädyin olemaan haudanrikkoja ja nyt meillä on hieno iso kotilo.

Löysimme myös Helmin kanssa hienon ison toukan! Paksumpi kuin peukaloni ja tosi pitkä! Sitä oli mukava seurailla ja katsella. Helmiä piti kyllä valvoa ettei yrittäisi syödä otusta. Luonto sitten on kiva paikka.

 

Tuli katseltua muutama elokuvakin kun ei kyennyt kävelemään ja tehtyä virkkaustyötä. Työstä pitäisi joskus tulla iso viltti, mutta saa nähdä valmistuuko ikinä. 

Nyt voisin siirtyä askartelemaan ja kokeilemaan erästä rottinki työtä jota olenkin jo halunnut pidempää kokeilla. Joten se on latta moro!

 

- Jemina -

Päätimme aloittaa Jonin kanssa yhteisblogin, jossa kertoisimme elämästämme ja asioista jotka koskettavat elämäämme.

Olemme kaksi erittäin erinlaista ihmistä, jotka joutuivat ystävän parituksen kautta yhteen. Joni on insinööri ja itse olen nuoriso-ohjaaja ja vahvasti kädentaitoihminen. Jos aluksi kattoo meitä, ei voi huomata mitään yhtenäisyyttä meissä. Tekniikan ihmelapsi ja puunhalailija yhdessä. Mutta itse olen myös vahvasti tietokoneellinen ihminen, eikä Joni pelkää tarttua puikkoihin ja kokeilla kaulaliinan kutomista. Kumpikin tykkää luonnosta ja samoilusta. Elokuvien katselu on suurta herkkua kummallekin, vaikkakin Joni aina nukahtaa ennen puolta väliä. Jonia kuvaa sana Suora ja minua Mutkikas todella hyvin. Eli suomeksi, kaksi täysin erinlaista ihmistä yrittävät löytää yhteisen sävelen elämään.

Meidän elämäämme vaikeuttaa kaksi maailman suloisinta kissaa, Helmi ja Nelli.

Helmi on 3vuotias poika, jonka edellinen omistaja luuli sitä aluksi tytöksi. Sen vuoksi niin nätti nimi valkealle puolpitkäkarvaiselle kissalle. Helmi on luonteeltaan määrätietoinen, ja oma paikka pitää useamman kerran muistuttaa.

Nelli taas on taloutemme pikkuneiti, joka on pelokas kodinsuojelija, vaikkakin ikää on vasta 2vuotta. Harmaa pikkuneiti juttelee iltaisin mielellään kanssani, ja käpertyy viereeni. Syliin pikkuneitiä ei saa ottaa, vaikkakin olen antanut Nellille asiasta siedätyshoitoa. Syliin tulee jos on sylin kaipuu.

 Että tämmöinen sakki tällä kertaa.

Tänne blogiin tulee varmasti erinlaisia tekstejä elämästämme, askarteluprojektejani, valituksia ja kyyneleitä, sekä paljon muuta!

- Jemina -